Pikku poika opettelee tarmokkaasti syömään omalla lusikalla ja on saanut jo muutamia lusikallisia suuhunkin asti. Huippua! Pieni on myös oppinut kerjäämään ihan hirmuisesti. Oltiin eilettäin naapurin pojan 1-vuotis synttäreillä ja pöydässä oli kaksi pikkupoikaa huulet tötteröllä ulisemassa ja molemmat osoittelivat kiivaasti etusormella herkkuja. :D Ei vaan, ei paljon naurata ihan arkielämässä kun poika huitoo "herkkukaapin" alla ja ulisee. No, ei voi muuta kun katsoa peiliin, kuka niitä maissinaksuja yms. kivaa sieltä aina pojalle kaivaa.. Suurinta huvia on myös maidon (tms.) kaataminen pöydälle nokkamukista ja lammikon kuivaaminen hihaan. Poika osaa siis juoda nokkamukista itse tosi hyvin ja pöydälle kaataminen on vaan niin kivaa ajanvietettä syömisen lomassa. Äitiin saa myös ihan kivasti liikettä ja ääntä kun kippaa murot lattialle :)

Tuli tässä vaan mieleen että poika on nyt yli vuoden ikäinen eikä ole kertaakaan nukkunu kokonaista yötä. Yösyötöt kestivät noin 7 ekaa kuukautta ja sit on tutti tippunut suusta joka ikinen yö pari kertaa. Ei auta vaikka sängyssä on 15 tuttia, ei pieni löydä niitä sieltä pimeästä vaan nousee istumaan tai seisomaan unipussissa ja itkustaa surkean näköisenä vaikka nukkuu tuttimeressä. Onneksi nukahtaa heti kun saa tutin suuhun ja rakkaan nallen kainaloon. :)  Muutama viikko sitten pojalla oli ihan hirveä yskä öisin (laryngiitti taas?) ja ajateltiin antaa sille vähän vettä nokkamukista jos kurkku on kuiva. Yskiminen helpottikin kun sai vähän juoda, mutta se miinuspuoli on tietty se, että nyt pieni haluaa joka yö vettä pari kertaa. Ei kelpaa tutti ei nalle. Ollaan oltu niin väsyneitä että ollaan sit annettu periks.  Yllättävän hyvin noihin yöheräilyihin ja siis nimenomaan rikkonaisiin öihin on tottunu (kun on pakko).

Äitiysloma on siis loppu ja olin hoitovapaalla muutaman kuukauden. Palasin töihin marraskuun lopulla ja samalla poika meni hoitoon. Käytiin tutustumassa hoitopaikkaan tosi monta kertaa edeltävillä viikoilla ja yllätys yllätys, hoitopäivät ovatkin menneet tosi hyvin! Illalla pieni sit tankkaa läheisyyttä ja mä kanniskelen sitä koko ajan :)  Töihinpaluukin sujui ihan kivuttomasti, on vaan tosi outoa kun ei ole pientä perävaunua lahkeessa kiinni koko ajan. Eikä tarvitse vahtia syökö joku sähköjohtoja tai roikkuuko joku uuninluukussa :) Poika oppi kävelemään 9 kk ikäisenä ja nyt, reilun vuoden ikäisenä, juoksee tukevasti ja kiipeilee sohvalle, tulee peppu edellä alas ja on muutenkin tosi reipas. Eilen illalla yllätin herran roikkumassa pinnasängyn reunassa kun pieni yritti kiivetä sänkyynsä. Täytyy pitää sitä silmällä, ettei rupea kiipeämään sängystä pois kun silmä välttää.

Viimeviikolla piti viedä poika lääkäriin perjantai aamuna. Epäilin korvatulehdusta kun ei nukkunut paljon yhtään yöllä, huusi vain, ja räpläsi korvaansa koko ajan. Ei sit ollu mitään tulehdusta onneks korvissa ja lähdettiin lauantaina loma-reissuun. Yllättäen sit pojalle nousikin kuumetta ja ihan hillitön räkä-tauti, tieysti kun ollaan reissussa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen... ei siinä sinänsä mitään, annoin supon kuumeeseen ja niistin räkää pikku-niistäjällä yms. laiteilla, mutta viime yönä sit poika heräsi yskimään ihan älyttömästi. Tuntui, ettei saa happea ollenkaan kun on niin paljon räkää kurkussa, haukkoi henkeään ja yski tosi pahasti haukahtelemalla. Olin jo tilaamassa ambulanssia, kunnes yks reissu-kavereista kertoi, että kysessä on ehkä kurkunpään tulehdus. Hoitona on viedä pieni potilas viileään ja pitää pysty asennossa. Mä olin aivan paniikissa ja  yritin rauhoitella poikaa joka oli myös paniikissa kun ei happi kulkenut kunnolla. Mentiin ulos terassille (onneks oli vähän viileempi yö) ja poika rauhoittui melkein heti ja alkoi happikin kulkea. Siellä sit oltiin koko porukka pyjamat päällä ihmettelemässä. Lopulta laitoin pienen matkarattaisiin avoimen ikkunan lähelle (topattuna lämpimillä vaatteilla ja peitolla) ja siinä hän sitten nukkuikin yllättävän tyynesti aamuun asti. Mä en nukkunut läheskään yhtä tyynesti kun valvoin toisella silmällä pojan hengitystä ja havahduin ylös pienestäkin kahahduksesta. huh huh mikä kokemus, ihan järkkyä!! Onneksi oli tuo reissu-kaveri mukana että saatiin heti apua pikkuiselle!! 
 

Viime yö meni ihan kummallisesti, poika heräs 5 kertaa itkemään. Isänsä kävi rauhoittelemassa, ja tarjoomassa nokkamukia, mutta ei sit ihan kelvannu, nukahti tosin jokakerta uudestaan. (paitsi kerran oli pakko antaa tissiä kun huusi... ) 

Tässä huivi, Novitan vanhasta lehdestä, lankana puro batik. En uskonu että saisin huivia valmiiksi asti, mutta se valmistuikin ihan yllättävän nopeasti.